Eliitin junttaus

Eliitti hilluu ja vanhukset järjestyksen kourissa

Paha Nuutti taas kohta joulun poies viepi ja joulukaupunki Turun poliitikot siirtyvät arkiseen aikaan kokouspöytien äärelle. Kokousrauhan turvaamiseksi kaupunginhallitus onkin jo viime vuoden puolella lakkauttanut aluekumppanuuden ja täten uskoo lyöneensä kansalaisten turvat tukkoon. Enää eivät mokomat esitä ikäviä kysymyksiä aluekumppanuuden tilaisuuksissa päättäjille kirjastojen lakkauttamisesta ja terveysasemien sulkemisista. Kaupunginjohtaja jo innostui tästä niin paljon, että otti vähän varaslähdön ja esitti julkisuuteen oikein lama-ajan toiveiden tynnyrin. Tämä Seinäjoen lakeuksien lahja Turulle, haaveilee jo musiikki- ja kongressitalosta ja pennisillan rakentamista. Kivaa olisi saada se tanssisalikin sinne kaupungintalolle. Siinä sitä tuli kerta laakista lomautuksista juuri toipuville kaupungin työntekijöillekin tietämystä talouden realismista. Saa siinä taas talkoovapaita pidellä, ennen kuin nuokin haaveet on maksettu.

Mutta eihän toki pelkkä aluekumppanuuden lakkauttaminen Turun porvareille ole riittänyt. Myös kaupungin vanhukset halutaan pitää herran nuhteessa. Siksi päätti kaupunginhallitus jo viime vuoden puolella pistää nämäkin työn sankarit tiukkaan valvontaansa. Itse hyväksymästään toimintasäännöstä ja Suomen laista piittaamatta kaupungin vanhusneuvosto juntattiin poliitikkojen ylivaltaan. Vanhusneuvoston toimintasäännön mukaan sen kokoonpano pitäisi olla seitsemän jäsentä eläkeläis- ja vanhusjärjestöistä ja seitsemän jäsentä kaupungin hallintokuntien poliitikoista, sekä puheenjohtaja vuorotellen kummaltakin puolelta. Jo lähes kymmenen vuotta on tällainen demokraattinen tasa-arvo kelvannut yhteistyön muodoksi. Mutta nyt kaupunginhallitus halusi ylivallan ja omat edustajansa valvomaan vanhusten touhuja. Näin nimettiinkin neuvostoon peräti kahdeksan poliitikkoa ja vain kuusi vanhusta. Samalla mitätöitiin vanhusten puolelta nyt valitun puheenjohtajan äänen vaikutus mahdollisissa tasaisissa äänestyksissä. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vedettiin myös niin sanotusti kölin alta sumeilematta. On kuulemma erityinen syy alistaa miespuoliset vanhukset naisvaltikan alle.

Aluekumppanuuden lakkauttamista voi jotenkin perustella edes säästösyillä, mutta vanhusneuvoston jyräämisestä ei euronkaan säästöä tule. Kysymys ei voinekaan olla muusta kuin nykyisen poliitikkosukupolven vanhuksiin kohdistuneesta vähättelystä ja halveksunnasta. Päätöksenteon kannalta ei mitenkään ole tarpeen tällainen nöyryyttäminen, jossa juhlapuheissa monesti kehutut veteraanit alistetaan poliitikkojen holhoukseen. Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta. Tätäkö tulevassa kulttuuripääkaupungissa pelätään?

Voi aikoja voi tapoja.

Rauno Artesola